 |
| |
| |
|
|
|
|
 |
| Finnica Kymenlaakson toimitus |
Kappeliseurakunnista itsenäisyyteen |
| |
|
|
Salpausselälle saakka ylettyvällä Vehkalahden pitäjän alueella oli Vehkalahden kirkko vielä 1600-luvun puolivälissä ainoa rakennus, jossa pidettiin jumalanpalveluksia. Kirkkomatka oli hyvin pitkä useille seurakuntalaisille. Seurakunnallisen toiminnan kiinteytyminen edellytti toimivaa seurakuntaa. Viipurin piispat halusivat perustaa enemmän pienempiä seurakuntia, jolloin Pyhtään ja Vehkalahden seurakunnat jaettiin useisiin pienempiin seurakuntiin.
Elimäen seurakunta irrotettiin Pyhtäästä vuonna 1639. Elimäellä uuden seurakunnan synty oli Wrede-suvun ansiota. He lupasivat luovuttaa tontin uudelle kirkolle ja muutenkin avustaa sen rankentamisessa. Aatelille kuului myös oikeus nimittää kirkkoherra. Tämä aiheutti talonpojissa vastustusta ja synnytti erimielisyyksiä Wredein ja talonpoikien välille. Näin ollen Elimäelle ei saatu nimitettyä kirkkoherrakaan. Casper Wrede ryhtyi kutsumaan pappeja kartanoonsa pitämään yksityisiä jumalanpalveluksia, mikä ärsytti talonpoikia entisestään. Koska asiassa ei päästy sopuun, Elimäki liitettiin apulaisseurakuntana uudelleen osaksi Pyhtään kirkkopitäjää. 1700-luvun alussa isovihan ja pikkuvihan aikoina kirkkoherrat pakenivat venäläistä miehittäjää. Elimäki jäi taas ilman sielunpaimenta. Pikku vihan aikana venäläiset nimittivät silloisen Pyhtään kappalaisen Elimäen kirkkoherraksi. Tämä merkitsi tilapäistä eroa Pyhtään emäseurakunnasta. Kun valtakunnan raja siirtyi 1743 Kymijokeen, Ruotsin puolelle jäänyt osa Pyhtäätä liitettiin Loviisan kirkkoherrakuntaa ja Elimäki liitettiin mukana. Elimäen lopullinen ero Loviisasta omaksi seurakunnakseen tapahtui vuonna 1863 yhdessä Anjalan ja Ruotsinpyhtään kanssa. |
|
|
|
|
