 |
| |
| |
|
|
|
|
 |
| Finnica Kymenlaakson toimitus |
Kirkko ei nouse, jos vettä ei näy |
| |
|
|
Suomen varhaishistoriaan kuuluu 1100-luvulta lähtien ristiretkien aikakausi. Roomalaiskatolinen lähetystoiminnan voimistuessa Itämeren alueella, alkoivat Venäjän erilliset ruhtinaskunnat yhdistyä. Laatokan eteläpuolelle kehittyi voimakas Novgorodin kauppavaltio, josta muodostui kreikkalaiskatolilaisuuden keskuspaikka. Raja idän ja lännen välillä säilyi kauan epämääräisenä ja kirkkokuntien alueet pysyivät hajanaisina. Kymijoen seutu oli kiista-aluetta, jossa molempien kirkkojen toiminta jatkui varsin pitkään kilpailevana käännytystyönä. Kilpailuun kytkeytyi olennaisesti kamppailu tärkeiden kauppareittien hallussapidosta.
Varhaisin kristillinen vaikutus lienee Kymenlaakson alueella ollut ortodoksista perua. Siihen viittaavat eräät vanhat paikannimet. Ruotsin valta liitti kuitenkin Kymenlaakson länsimaisen kulttuurin piiriin ja vakiinnutti roomalaiskatolisen opin 1300-luvun alkuun mennessä. Pähkinäsaaren rauhan solmiminen vuonna 1323 rauhoitti oloja ja alueiden turvaksi oli rakennettu jo aiemmin Viipurin linna. Uusi esivalta halusi alueelle Ruotsin vallan mukaiset seurakunnat, papit ja kirkkorakennukset. Seurakuntien rajat alkoivat hahmottua ja hengellinen työ juurtua. |
|
|
|
|
