 |
| |
| |
|
|
|
|
 |
| Finnica Kymenlaakson toimitus |
Mahtiluostarien kalansaaliit |
| |
|
|
Luostarilaitos kytkeytyy Kymenlaakson historiaan mielenkiintoisella ja poikkeuksellisella tavalla. Luostarilaitoksen vaikutus on ollut enemmän taloudellista kuin uskonnollista.
Keskiajalla Siikajoki joutui muiden Kymijoen alajuoksun lohikoskien tapaan Roomalaiskatolisen kirkon vaikutuksen piiriin. Vuonna 1380 Ruotsin valtakunnan Drotsi Bo Joninpoika Grip lahjoitti Vadstenan luostarille Kymi-nimisen tilansa. Kyseessä on vanhin asiakirja, jossa mainitaan sana Kymi. Lahjoituksen kohde oli Kymenkartano, joka oli hyvin arvokas omistajalleen. Kartano ja sen kalastamot oli perustettu Viipurin linnan tarpeisiin. Luostari ei kuitenkaan päässyt hyötymään kuningaslohista, sillä kalastusoikeudet siirtyivät Viipurin linnanpäällikölle kohta Drotsin kuoleman jälkeen. Luostarin edustajana Gudmar-niminen munkki kävi katsastamassa paikat. Hän luovutti kaiken maan ja kalastuksen valvonnan Viipurin linnan huolehdittavaksi, koska Kymenkartano sijaitsi luostarin näkökulmasta liian kaukana. Luostari päätti aluksi tyytyä vuokratuloihin. Asiat luisuivat kuitenkin tilanteeseen, jossa Viipurin linna alkoi pitää kaiken tuoton itsellään.
Vadstena oli birgittalaissisarien pääluostari. Pyhän Birgitan vaikutusta lienee, että nykyistä Langinkoskea kutsuttiin pitkään Pirkon tai Pirjonkoskeksi, vaikkei Pyhä Birgitta koskaan Kymenlaaksossa käynytkään. Keskiajalla luostari eli loistonsa kautta ja alkoi pian vaatia oikeuksiaan Kymenkartanon tuottoihin. Asiasta riideltiin koko 1400-luvun ajan ja monet Ruotsin kuninkaat osallistuivat asian selvittämiseen. Vuonna 1521 Kustaa Vaasan nousu valtaan ja hänen myöhemmin toteuttamansa uskonpuhdistus lakkautti Vadstenan luostarin. Kymenkartano jäi kruunun omistukseen. Erikoista on, että Viipurin linnanherrat uhmasivat luostaria ja samalla koko kirkon vaikutusvaltaa pitämällä sitkeästi kiinni omistuksesta Kymijoen lohisaaliisiin. |
|
|
|
|
