10 000 vuotta sitten Kymijoen alue oli arktisen meren pohjaa. Satoja metrejä paksu jää peitti maamme nykyisen maanpinnan. Kun ilmasto lämpeni, jäätikkö alkoi pienetä. Mannerjäätikön peräytyvä reuna saavutti eteläisen Suomen lähes 13 000 vuotta sitten. Ilmasto lämpeni nopeasti ja muuttui nykyisen kaltaiseksi. Jään vetäytyessä voitti alaa suolainen Yoldiameri. Jääkauden aikana maan kamara ei jaksanut kannatella paksun jäätikön painoa vaan vajosi. Jäätikön sulaessa taakka keveni ja maa alkoi kohota entiseen asentoonsa, vedenpinta näennäisesti laski. Yoldiamerestä tuli noin 10 600 vuotta sitten makea sisäjärvi, Ancylus-järvi.

Päijänne ja Keitele kuroutuivat Ancylusjärvestä noin 10 000 vuotta sitten, ja näiden suurten järvien itsenäinen kehitys alkoi. Kymijoen synty liittyy kiinteästi Päijänteen kehityshistoriaan. Keski-Suomen eteläosissa maan kohoaminen oli nopeaa ja aiheutti vesien virtauksen etelästä pohjoiseen. Muinais-Päijänteen vedet mursivat 6900 vuotta sitten lasku-uoman Kymijokeen. Syntyi suuri luonnonmullistus, vesimassojen työntäessä tieltään Salpausselän harjun ja jatkaessaan nykyiseen jokeen nähden paljon suurempana ja virraltaan voimakkaampana vesireittinä Manakalan koskijakson, Kirkkojärven ja Pyhäjärven kautta jo aiemmin syntyneeseen Voikkaan ja meren väliseen Kymijoen osaan.