Joen vesistön merkityksen eri käyttömuodoista tärkein on kuitenkin vesivoiman käyttö. Jo 1500-luvulta lähtien Kymijokea alettiin hyödyntää sahateollisuuden harjoittajien toimesta. Etenkin merenrantakaupungin Haminan varakkaalla ja aktiivisella porvaristolla oli 1700-luvulla tässä suhteessa valta-asema.

Huippunsa laivanvarustuksen ja sahaliikkeen keskeinen yhteistyö saavutti vuonna 1738, jolloin Hamina oli valtakunnan johtava sahatavarakeskus, tuottaen eniten puutavaraan Euroopan kasvaviin tarpeisiin.

Kymijoki on saanut myllertää vapaana 1800-luvulle saakka. Kalastajat eivät sitä kahlinneet, eivätkä liioin joen varrelle perustetut pienet sahat. 1800-luvun puolivälin jälkeen avautui Kymijoen historiassa uusi lehti.

Kymijoesta tuli jälleen sampo, niin kuin joskus 1200-luvulla laaksokunnan asuttamisen aikoihin. 1860-luvulla joki avautui tukinuitolle ja sen varsille päästiin perustamaan höyrysahoja. Höyrysahat ovat muuttuneet suuriksi tehtaiksi. Valtavat määrät maamme arvokkainta ulkomaankauppatavaraa on valmistettu uittamalla tuodusta raakapuusta maakunnan jättiläistehtaissa korkealaatuisiksi teollisuustuotteiksi.

Kymijoen rannoilla on vuosisatojen kuluessa koettu sortoa, mutta siellä on syntynyt myös hienoja ajatuksia. Laaksokunnassa on aina liikkunut taitavia ja toimeliaita miehiä ja naisia. Täällä talouselämän veri kiertää tavallista vilkkaammin. Sillä on ollut suuri merkitys, ei vain puunjalostusteollisuudelle, vaan koko maakunnan väestölle, sen elinkeinoille ja toimeentulolle.