Sota on kulkenut useaan otteeseen Kymijoen yli ja Venäjän miehityskaudet 1700-luvulla olivat koko laaksokunnalle erityisen raskaita. Ratkaisevat rauhanneuvottelut käytiin vuonna 1743, jolloin valtakuntien välinen raja siirtyi Kymijokeen. Venäjän ja Ruotsin välinen raja alkoi Kymijoen läntisemmästä haarasta, josta se kulki pitkin jokea ja sen sivuhaaroja pitkin Savon rajaan saakka. Venäjän alamaiseksi siirtyi koko Kymijoen itäpuolinen osa; 40 000 henkeä.
Lähes 70 vuotta Kymijoki erotti laaksokunnan asukkaat toisistaan. Pian muodostuivat käsitteet ”ruotsin puoli” ja ”venäjän puoli”. Vanhoille joenylityspaikoille asetettiin rajavartiostot tulliasemineen. Raja ei muodostanut kuitenkaan ylitsepääsemätöntä estettä. Talolliset tekivät ahkeraan kauppamatkoja naapurivaltakuntaan. Myös kummankin rannan sahalaitokset toimivat tiiviissä yhteistyössä keskenään.

Kun Suomi ratkaisevassa vuosina 1808–1809 käydyssä Suomen sodassa joutui kokonaan Venäjän haltuun, Kymijoki jäi aluksi autonomisen Suomen ja Venäjään jo aiemmin kuuluneen alueen, ”vanhan Suomen”, väliseksi rajajoeksi. Kun raja vanhan Suomen ja muun Suomen väliltä poistettiin vuoden 1812 alussa, Kymijoki jäi enää läänien väliseksi rajaksi. Kymenläänin syntyessä vuonna 1949, joen merkitys rajana päättyi. Nyt se roolina on parin vuosisadan jälkeen toimia jälleen maakunnan yhdistäjänä, sen runkona ja sydämenä.