Kallioperä

Risto Hamari

Sivu 1 2 3 | Etusivu | Tulosta sivu

Suurin osa Kymenlaakson alueesta on rapakiveä, graniitteihin kuuluvaa erikoiskiveä. Rapakivi on iältään 1,65 miljardia vuotta ja siten kallioperämme nuorinta osaa. Silti sekin on niin vanhaa, että kuuluu peruskallioon. Kymenlaakson rapakivi on osana laajempaa ns. Viipurin massiivia, joka ulottuu Loviisan tienoilta aina Viipurin itäpuolelle.

Rapakivi on nimitys monimuotoiselle ryhmälle happamia syväkiviä. Kymenlaakson tyypillisin ja yleisin muunnos on viborgiitti, jonka tuntomerkkinä ovat selvärajaiset vaalean kehän ympäröimät plagioglaasipalloset. Kuuluisin rapakiven tyypeistä lienee kuitenkin pyterliitti, sillä se on näyttävästi esillä mm. Pietarin rakennusmateriaalina. Myös pyterliitissä on rapakivelle tunnusomaisia ovoideja, muttei vaaleaa kuorta niiden ympärillä.

Näiden kahden tyypin ohella maakunnan eri osissa on tasarakeisia rapakiven muotoja; karkearakeista ja hienorakeista tyyppiä. Kun niitäkin on tummia ja vaaleita sävyjä ja eri välimuodotkin ovat mahdollisia eri tyyppien välillä, on selvää, että rapakivialueen kallioperä on vaihteleva ja poikkeuksellisen mielenkiintoinen.

Suppeilla alueilla rapakiven perusmineraaleihin lukeutuviin kvartsiin, maasälpiin ja kiilteisiin voi liittyä sarvivälkettä. Silloin kiven ominaisuudet eroavat siinä määrin muista rapakivistä, että ero näkyy jopa värissä. Huomattavat sarvivälkepitoisen rapakiven alueet ovat aivan etelässä, merialueella ja kapeana juottina Pyhäjärven pohjoislaidalla. Tällaisia pienialaisia erikoisuuksia edustavat myös topaasi- ja labradoriittipitoiset rapakivet, joilla on kaupallistakin merkitystä.

Kuvagalleriat