Kallioperä

Risto Hamari

Sivu 1 2 3 | Etusivu | Tulosta sivu

Aivan eteläisellä rannikolla on vähäinen intrusiivibreksian alue. Se on rakenteeltaan poikkeavaa rapakiveä, jonka perusmassaan on sulkeutumina jäänyt graniitti- tai gneissilohkareita. Tämä erikoistyyppi on esimerkki rapakiven syntyhistoriasta yli 1,6 miljardia vuotta sitten.

Valtavan pitkän ikänsä aikana kallioperä on joutunut maankamaraa kuluttavien voimien alaiseksi. Eroosio on madaltanut entiset vuoristot huippuineen puolitasangoksi. Juuri missään osassa maakuntaa suhteelliset korkeuserot eivät ole muutamaa kymmentä metriä suuremmat. Kallioperä on lisäksi rikkoutunut muualla sattuneiden mullistusten seurauksena. Esimerkiksi Alppien ja Kölivuoriston poimuttumisen jäljet ilmenevät kallioperän ruhjevyöhykkeinä.

Viimeisen jääkauden jäljet näkyvät selvästi kallioissamme. On upeita silokallioita, mahtavia pystyjyrkänteitä ja kookkaita siirtolohkareita. Kallioista irti tempautuneet kappaleet ovat kaukanakin alkuperäisestä emokalliostaan. Tai voivat ne olla lähelläkin kuten esimerkiksi Kuusankosken sairaalanmäen jättikokoinen irtolohkare, joka näyttää vasta irronneen emäkalliostaan.

Suursaari, entistä Kymenlaaksoa sekin, on erityiskohde, joka kohoaa horstina muuta ympäristöään korkeammalle. Saari on geologialtaan muutoinkin varsin omaleimainen, sillä vulkaanista alkuperää olevat kivilajit kertovat tuliperäisestä aktiivisuudesta alueella.

Irtaimet maalajit heijastelevat kallioperän ominaisuuksia. Rapakivi on ravinteisuudeltaan niukkaa ja samaa näkyy maalajeissamme. Moreenimaat ja hiekkakankaat sopivat silti kasvualustaksi mäntymetsille. Savikoilla menestyvät kuusikot tai lehtimetsät paremmin.

Maakunnan poikittaisena selkärankana Salpausselät jakavat alueen karkeasti ottaen eteläiseen, savikkojen luonnehtimaan rannikkotasanteeseen ja pohjoiseen järvialueeseen, jossa savikkojen osuus on pienempi, mutta kalliomaastoa runsaasti. Ero näkyy myös kasvillisuudessa. Pohjoisessa erämaiset havumetsät hallitsevat maisemaa. Etelässä tasaista maisemaa elävöittävät harjut ja muutamat eroosiota kestäneet kallionyppylät. Molemmissa osissa on luontonsa puolesta upeita alueita. Hienoimmillaan luontomme päätyypit ovat kansallispuistojemme alueella Repovedellä, Valkmusan – Munasuon soilla ja Itäisen Suomenlahden saaristossa.

Kuvagalleriat