Ihmisten vaikutus luontoon

Risto Hamari

Sivu 1 2 | Etusivu | Tulosta sivu

Vaikka ihminen on osa luontoa, ovat ihmisen mahdollisuudet muuttaa luontoa omaksi edukseen valtavat. Koska Kymenlaakso on voimakkaasti teollistunut maakunta, ovat ihmisen jäljet selvästi näkyvissä.

Ilman laatu on kaukokulkeutuman ja omien päästöjen ansiosta heikentynyt. Kun maaperän puskurointikyky on vähäinen, ilmenevät happamoitumisen vaikutukset niin maa- kuin vesiluonnossa selvästi. Metsäluonnossa tyypillinen happamoitumisen seuraus on havupuiden harsuuntuminen.

Vesien osalta happamoitumistakin ilmeisempi muutos on rehevöityminen. Ravinteiden kulkeutuminen sekä ilmateitse että purkuvesien mukana vesistöihin on viimeisten vuosikymmenien aikana muuttanut suuren osan vesistämme niukkaravinteisista runsasravinteisiksi. Muutos ilmenee kasviyhdyskunnissa, kalastossa ja pieneliöstössä. Usein muutokset koetaan veden virkistyskäyttöä alentavana.

Maankamaran ainesten otto on rakentamisen kiihtyessä jättänyt jälkensä ympäristöön. Sorakuopat, murskatut kalliot ja paikoin saviaineksen voimaperäinen kaivu ovat muuttaneet kokonaisia ekosysteemejä toisiksi. Tilalle on tullut valtatietä, rakennuskomplekseja ja asfaltoituja aukeita.

Kuvatut muutokset ovat köyhdyttäneet luontoa. Ihmisvaikutus ei kuitenkaan aina ole köyhdyttävä. Rehevöityminen vähentää niukkaravinteisuutta suosivia lajeja, mutta sen seurauksena valtaan tulevat uudet lajit. Sekä lajimäärä että kasvustojen rehevyys lisääntyvät. Tyypillisiä vesistöjen rehevyydestä hyötyviä lajeja ovat vesirutto, vesiherne, pikkulimaska ja osmankäämi.

Kuvagalleriat