Kymenlaakson hallitsevana eliöyhteisönä ovat metsät. Niiden osuus maa-alasta on 65 %. Vaikka Kymenlaakso on siinä osassa Suomea, minne yli puolet väestöstä on keskittynyt, on se silti metsien luonnehtima maakunta. Tuoreita kangasmetsiä metsämaasta on noin 40 % ja kuivahkoja kangasmetsiä 30%. Muunlaisten metsien, siis karukkokankaiden ja varsinkin lehtojen osuus on hyvin pieni.
Puulajisuhteiltaan metsät ovat mäntyvaltaisia (54 %). Kuusikoiden osuus on 37 %. Koivumetsien osuus on n. 5 % joten muiden puulajien osuudeksi jää muutama prosentti. Luonnossa metsät ovat yleensä sekametsiä. Havupuiden ohella haapa, pihlaja, lepät ja paatsama ovat tyypillisiä havupuiden seuralaisia. Pensaskerroksessa kasvavat kataja, pajulajit ja harvoin myös koiranheisi. Kenttäkerroksen lajiston perusteella on mahdollista määrittää metsätyyppi.Kolme päätyyppiä ovat: kuivat kangasmetsät, tuoreet kangasmetsät ja lehdot. Kuivat kangasmetsät voivat olla jäkälävaltaisia (ClT), kanervavaltaisia (CT) tai puolukkavaltaisia (VT). Tuoreiden kangasmetsien lajisto on rehevämpää. Niitä luonnehtivat mustikka (MT) tai käenkaali (OMT). Kaikkein rehevimpiä ovat lehdot, esimerkiksi käenkaalin ja oravanmarjan luonnehtimat metsät.
Teollisuuden ja asutuksen vaikutus näkyy selvimmin siinä, että maakunnan metsät ovat lähes kokonaan hoitometsiä. Varsinaisia luonnonmukaisesti kehittyneitä metsiä ei juurikaan ole. Selvimmin niitä edustavat kalliomänniköt, joiden merkitys puun tuotolle on vähäinen. Myöskään vanhoja metsiä ei alueella ole merkittävästi. Yli 100 -vuotiaiden metsien osuus metsäalasta on noin 3%.
