Maaekosysteemit

Risto Hamari

Sivu 1 2 | Etusivu | Tulosta sivu

Avokallioiden osuus on merkittävä sekä maisemallisesti että ekosysteeminä. Neljännes maa-alasta tulkitaan avokallioksi. Kalliokkoja on erityisesti meri- ja rannikkoalueella sekä aivan maakunnan pohjoisosassa. Näennäisestä karuudesta huolimatta kallioalueilla on omaleimainen kasvi- ja eläinmaailmansa. Erityisesti kalliokedot ja sammal- tai jäkälävaltaiset yhdyskunnat ovat vain kallioille omaleimaisia pienekosysteemejä. Muutamat komeimmista maakunnan näköalapaikoista, kuten Iitin Hiidenvuori, Jaalan Haukkavuori tai Kotkan Suurivuori ovat ympäristöään korkeammalle kohoavia kalliolakia.

Suot ovat metsien tapaan voimakkaan muutospaineen alaisina. Soiden osuus on noin 15 % maa-alasta. Suurimmat yhtenäiset suot ovat Salpausselkien eteläpuolella, mutta lähes kaikilla suurilla soilla vähintään osa niistä on ojitettu. Vain pienialaisia, ohutturpeisia soita on säilynyt ojitustoimilta.

Ranta- ja suoniityt kuuluvat kosteikkoihin ja edustavat siten välimuotoa vesi- ja maaekosysteemien välillä. Ne ovat avoimia ekosysteemejä, vaikka yleensä ovatkin pienialaisia. Niityt luetaan usein muihin biotooppeihin. Monet kuivat kedot luetaan kalliobiotooppiin. Kosteita niittyjä on niin soilla kuin jokien ja muiden vesistöjen rannoilla ja ne lasketaan näihin yhdyskuntiin.

Vastaavalla tavalla harjuekosysteemit metsäisinä lasketaan metsäpinta-alaan kuuluviksi. Harjuilla ja moreeniselänteillä on kuitenkin omaleimaisia lajeja, joita ei tavata muualla kuin juuri harjumetsissä.

Kuvagalleriat