Vesistöt

Risto Hamari

Sivu 1 2 | Etusivu | Tulosta sivu

Kymenlaakson nimi viittaa maakuntamme keskeiseen elementtiin, Kymijokeen. Sivujokineen se ja muutamat rannikkoalueen pikkujoet edustavat virtavesiä. Kymijoki on laskujokena 37 235 km² suuruiselle valuma-alueelle keskusjärvenään Päijänne. Valuma-alueeltaan Kymijoen vesistö on Suomen kolmanneksi suurin Kemijoen ja Vuoksen jälkeen.

Pohjois-Kymenlaaksossa Kymi virtaa läpi toisiinsa liittyvien järvien: Iitin Kirkkojärven, Pellinginselän ja Pyhäjärven. Järviryppääseen liittyy vielä etelän suunnasta Urajärvi. Aiemmin Pyhäjärveen laski hyvänä lintuvetenä tunnettu ja kalaisa Kollinlampi, joka nyt on kuivattu ja sen vedenpinta pidetään matalana pumppaamalla liikavesi kanaalin kautta Pyhäjärveen. Lintukymen kautta Pyhäjärveen laskee Jaalan ja Valkealan alueelta reittivesiä.

Yhtenäisenä jokena Kymi lähtee Pyhäjärvestä. Harjussa siihen yhtyy idästä Valkealan reitti. Koskien ja suvantopaikkojen luonnehtima joki virtaa aina Pernooseen Kotkassa ennen kuin jakautuu läntiseen ja itäiseen päähaaraan. Niistä molemmat haaroittuvat edelleen ennen laskemistaan mereen. Joen keskivirtaama on 295 m³/s ennen haarautumista. Leveä jokiuoma ja lukuisat kosket ovat aktivoineet yritteliäisyyttä jokivarressa niin kauan kuin ihmisiä on alueella elänyt. Lisää tietoa Kymijoesta saa Kymijoki-osion erikoisartikkelista.

Pienillä joilla on oma paikallinen merkityksensä. Taasianjoki lännessä ja Kymijoen itäpuolella virtaavat Summajoki, Vehkajoki, Ravijoki, Virojoki ja Vaalimaanjoki edustavat eteläisen rannikkotasanteen virtavesiä. Nykyisin ne luetaan samaan laajaan vesistöalueeseen kuin Kymijoki.

Kuvagalleriat