SÄVELLYKSEN TAUSTA
Uuno Klami sävelsi Kymenlaakson laulun vuonna 1934. Se on säveltäjä Kalevi Ahon luonnehdinnan mukaan melodiana koruton ja kaunis, yksi parhaimmista suomalaisista maakuntalauluista. Laulun sanat ovat Aukusti Simojoen ja se on sävelletty alun perin sekakuorolle.
Uuno Klami sai idean Kymenlaakson lauluun sukulaisten kertoman mukaan kotikylänsä Klamilan Majatalon tarhamaassa, jossa pidettiin lehmiäkin.
”Siinä se Uuno istu kivellä ja sai idean siihen lauluun.” Kerrotaan myös kuinka Uuno Klami oli kerran sukulaisvierailullaan lähtenyt ulos piipulle siksi ajaksi kun sukulaistyttö oli soittanut Kymenlaakson laulua, koska arveli että: ”Se soittaa sen kumminkin väärin.” Ilmeisesti säveltäjä oli useinkin kuullut teoksen väärin soitettuna, olihan hän luonnehtinut laulua sukulaisilleen: ”On se sellanen, ettei sitä lukkarit soita.”
Kymenlaakson laulu esitettiin ensimmäisen kerran julkisesti vuonna 1934. Sanat lauluun kirjoitti Aukusti Simojoki (vuoteen 1935 Simelius). Simojoki toimi rehtorina Kouvolassa vuosina 1929-1940 sekä Kouvolan Sanomien päätoimittaja jonkin aikaa. Hän oli myös runoilija, toimittaja, suomen kielen lehtori, kirjallisuuden tutkija ja suomentaja.
© Finnica Kymenlaakso