Olen muuttanut Pohjanmaalta Kymenlaaksoon vuonna 1975. Asuimme Pyhtäällä maalaistaloa ja kävin aluksi Helsingissä töissä. Ensimmäisen vaikutelman maakunnasta loi sen keskusteleva ilmapiiri. Pohjanmaalla esimerkiksi kirjallisuus on erillään yhteiskunnasta. Siitä tehdään juhlavaa kulttuuria. Tuleminen joksikin ei ole Pohjanmaalla mahdollista, siellä joko ollaan kirjailija tai ei olla. Kymenlaaksossa kulttuuri on keskemmällä yhteiskuntaa; täällä voi tulla joksikin. Keskeneräisyys ja itsensä kehittäminen on sallittua. Maakunnan identiteetti ei ole ollut kuitenkaan julkisesti esillä. Kymenlaaksoon vaikutteita on tullut ja tulee monesta suunnasta, että eräänlainen keskiö puuttuu. Etelä-Pohjanmaalla identiteetti tiivistyy maakunnan keskelle; kun laitetaan Jussi-paita päälle, helavyö puukkoineen lanteille ja lähdetään kylille riehumaan, kaikki tietävät mistä on kysymys.

Kymenlaaksolaisuutta ei voi tiivistää näin pieneen muottiin. Jos Kymenlaaksolle pitäisi keksiä symboli, niin se olisi tienristeys. Lääninkirjailijana ollessani kiersin paljon maakuntaa ja huomasin, että eri paikkakunnilla kulttuuri nähtiin eri tavoin; milloin kulttuuri nähtiin identiteetin rakentajana ideologiselta pohjalta, milloin yhtenä toiminnan alana. Myös poliittinen kulttuuri on vaikuttanut alueen maakunnallisuuteen; esimerkiksi sosiaalidemokraatit eivät ole tahtoneet profiloitua kymenlaaksolaisina, vaan osana työväenluokkaa. Oman sävynsä identiteettiin tuo myös armeija. Kymenlaaksolaiseen identiteettiin on tullut paljon uusia sävyjä ja viime vuosina on onneksi tapahtunut terhakoitumista sen tutkimisessakin.

Kymenlaakson vääjäämättömät kehitysmahdollisuudet määräsi kommunistisen puolueen 27. puoluekokouksessa pidetty Gorbatshovin puhe, josta alkoi Neuvostoliiton hajoaminen. Neuvostoliiton hajoaminen toi Kymenlaakson jälleen takaisin kansanvälisten yhteyksien kenttään. Kymenlaakson sijainti on miljoonakaupunki Pietarin läheisyydessä niin sanotulla ”Viipurin paikalla”. Näitä kehitysmahdollisuuksia on vaikea olla hyödyntämättä. Kymenlaakson vanhat vahvuudet; sopeutuvaisuus uusiin tilanteisiin ja yrittäjyys korostuvat jälleen. Suurteollisuuden kasvukautena alueen pienyrittäjyys koki aallonpohjan, mutta nyt se on ilahduttavasti kasvussa. Yrittäjyysilmapiiri on selkeästi muuttunut myönteisemmäksi. Näen myös maaseudun tulevaisuuden positiivisena. Syrjäkylien asema on Kymenlaaksossa hyvä, itse asiassa todellisia syrjäkyliä ei täällä edes ole, etäisyydet paikkakuntien välillä ovat niin lyhyet. Maatalous ei ole täällä ikinä ollut maakunnan keskiössä. Uudet rahoitusvirrat suuntautuvat uusien hallintojen kautta seutujen kehittämiseen ja maaseudusta kasvaa elämisen paikka, jonka elinvoima säilyy uusien elinkeinojen tarjoaman työn ja ihmisten liikkuvuuden ansiosta.

Kymenlaaksolaisen ihmistä voisi kuvailla sanoilla ”vaatimaton pieni ihminen”. Täkäläisten luonteenlaatu on nöyrä, mutta ihmisystävällinen, ainakin niin kauan kun sinulla menee huonosti. Jos sinulla menee hyvin, muuttuu kaverihenki perisuomalaiseksi kateudeksi. Täällä asuu ylpeitä ”köyhiä” ja tavallisia ihmisiä. Erilaisuutta ei nähdä hyvänä asiana. Puhun nyt enemmän etelä-kymenlaaksolaisuudesta, koska asun täällä. Vaikka sanotaan, että suomalainen mies ei ymmärrä esteettisyydestä mitään, niin etelä-kymenlaaksolainen mies ymmärtää veneen estetiikasta kaiken. Täältä saat tarkat tiedot siitä, millainen veneen tulee olla. Ihmiset katsovat merelle ja suuntautuvat saaristoon He helposti unohtavat sen, mitä hienoa ”selän takaa”, maakunnan sisämaasta löytyy. Risteysasema tämä alue on myös murteiden suhteen, kotkalaisilla on ihan oma kaupunkilaismurteensakin.

Kymenlaaksolaisuudesta puhuttaessa viitataan helposti täällä asuviin ihmisin. Luonto on myös tärkeä osa kymenlaaksolaisuutta. Heti ensi hetkiltä Kymenlaakson vehmas ja monipuolinen luonto teki vaikutuksen. Täältä löytyy uskomattoman moninaista luontoa. Alkuaikoina menin koti-ikävissäni Pyhtään Munasuolle muistelemaan Pohjanmaata. Kun kirjoitin Sääkirjaa, pyöräilin lähes koko maakunnan ympäri. Täältä löytyy monen tyyppistä maisemaa, joka soveltuu hyvin erityisesti pyöräilyyn. Kun olen poissa, niin juuri luontoa tulee ensimmäiseksi ikävä, etenkin kaipaan vaihtelevia pyöräilymaisemia. Kymenlaaksolaisuus näkyy työssäni juuri luonnon kuvauksena. Olen kirjoittanut maakunnan luonnosta todella paljon. Kaunein paikka Kymenlaaksossa on pehmeäreunainen rauhallinen näkymä Munasuolle.