Olen syntynyt Kouvolassa, mutta olen muuttanut jo vuonna 1978 Helsinkiin. Olen asunut siis ainoastaan varhaisen lapsuuteni Kouvolassa. Äitini suku on kotoisin Kymenlaaksosta; minulla on paljon sukulaisia tällä Kouvolassa ja Anjalankoskella. Olen viettänyt paljon aikaa täällä sukulaisten luona ja Kymenlaakso edustaa minulle siten jotain tuttua ja turvallista. Tänne on aina mukava tulla ja täällä tuntee olonsa kotoisaksi.

Koen olevani sukujuuriltani kouvolalainen. Muu ympäristö ei ole minulle niin tuttua, että voisin sanoa olevani taustaltani kymenlaaksolainen. Suku on ainoa syy miksi käyn Kouvolassa. Suku on minulle hyvin tärkeä asia ja tahtoisin pitää enemmänkin yhteyttä kymenlaaksolaisiin sukulaisiini.

Millainen on kymenlaaksolainen ihminen…hyvä kysymys. Ensimmäisenä tulee mieleen tietysti Kymenlaakson murre. Lapsena vierailuista Kouvolassa oli aina kotiin viemisinä helposti tarttuva murre. Nykyään en puhu oikeastaan enää mitään murretta. Jos peilaan kymenlaaksolaista ihmistä omiin sukulaisiini, niin ensimmäiseksi mieleen tulee välittömyys. Ihmiset ovat avoimia ja tulevat helposti juttelemaan. Helsingissä ollaan varautuneempia ja koetaan ihmissuhteissa jonkin asteista sosiaalista pelkoa. Itse olen kokenut kymenlaaksolaiset sukulaiseni avoimiksi, positiivisiksi ja rehellisiksi. Monen vuodenkaan tauko yhteydenpidossa ei näy tapaamisissa.

Tietysti työpaikkojen karkaaminen alueelta on jättänyt jälkensä myös ihmisiin ja heidän vireystilaansa. Tänne tarvittaisiin isoja ”johtotähtiä” nostamaan maakuntaa ylöspäin. Toisaalta kasarmialueen muuttaminen yliopistokampukseksi näkyy Kouvolassa positiivisesti. Muusikkona maata kiertäessään huomaa selvästi jos esiintymispaikkakunnalla on paljon oppilaitoksia ja sitä kautta nuoria ihmisiä. Kouvola on tässä suhteessa menossa oikeaan suuntaan. Minullakin on monta tuttua, jotka ovat opiskelleet täällä. Todella hieno juttu!

Itäraja ja Venäjän läheisyys on sellainen, mikä jättää jälkensä tähän alueeseen. Helsingissä ei varmaankaan osata kuvitella, millaista elämä tässä rajan pinnassa on. Käsittääkseni tavarat ja ihmiset kulkevat aktiivisesti rajan yli. Tietysti mieleen tulee myös karjalaiset evakot, jotka jouduttuaan jättämään kotinsa Karjalassa löysivät uuden kodin täältä Kymenlaaksosta. Myös omasta suvustani löytyy tällaisia tarinoita.

Se, miten kymenlaaksolaisuus näkyy omassa identiteetissäni, on vaikeaa eritellä. Vaalean olemukseni puolesta muistutan keskivertoa kymenlaaksolaista. Mielestäni täällä asuu enemmän vaaleita ja sinisilmäisiä ihmisiä, kuin tummia. Koska olen viettänyt lapsuuteni täällä, on se varmasti jättänyt jälkensä identiteettiini. Olinhan kouluikäiseen saakka paljasjalkainen kouvolalainen. Työni kautta kymenlaaksolaisuutta voisi hakea ehkä sävellysteni perusslaavilaisesta vireestä. Olen viehtynyt mollisointuihin ja melankoliaan musiikissani. Isoisäni oli pelimanni ja soitti useita soittimia. Olen siis lapsena saanut tutustua paikalliseen musiikkiin isovanhempieni kodissa. Kirjoittamani tekstit ovat enemmän abstrakteja, eivätkä paikkaan sidonnaisia, joten niistä ei ainakaan kymenlaaksolaisia piirteitä suoraan löydy.

Jos Kymenlaaksolle pitäisi antaa jokin symboli, niin minulle tulee mieleen ensimmäisenä rautatie ja joki. Tietysti erikoinen kaupungin ja maaseudun rinnakkain elo lähellä toisiaan symboloi tätä aluetta hyvin. Unohtamatta tietenkään Tykkimäkeä!