KYMENLAAKSON
MURTEET

Matti Punttila

Kymenlaakson murteiden erityispiirteitä

Sivu 1 2 3

Koska itä- ja länsimurteiden raja jakaa Kymenlaakson kahtia ja itäisen Suomenlahden ulkosaaret ovat suhteellisen kaukana rannikosta, maakunta ei ole murteiltaan kovin yhtenäinen. Koko Kymenlaakson murteita yhdistävistä murrepiirteistä on mainittava seuraavat:

  • Inessiivin päätteenä on toisin kuin monissa länsimurteissa geminaatallinen -ssa, -ssä, esimerkiksi syvässä kaivossa, kylässä, polttamassa. Niissäkin murteissa, joissa loppuvokaali on yleensä kadonnut, on -ssa, -ssä usein säilynyt pääpainollisen tavun jäljessä (eli yksitavuisissa sanoissa) sekä possessiivisuffiksin ja liitepartikkelin edellä, esimerkiksi suussa, veessä ’vedessä’, koskiissakii, kummassaa ’kummassakin’, lapsuessain, meitin häissänne ’meidän häissämme’.
  • Konsonanttiyhtymä sk on usein astevaihtelussa, esimerkiksi koski : kosen, kosettaa, lasin ’laskin’, nisat ’niskat’, poses ’poskessa’, kesel lattijaa, isettivät, mutta taskus, roskat, laiskan. On mahdollista, että kyseessä on vanha karjalaisuus, mutta etenkin ulkosaarten murteessa on myös viron kielen vaikutus mahdollista.
  • Persoonapronomineista käytetään itämurteiden tapaan muotoja myö, työ, hyö, esimerkiksi ei myö osata, saittenkos tyä kalaa, (epäsuorassa kerronnassa) se sano ettei hyö ainakaa tul.
  • Koko Kymenlaakso on itämurteisen jälki : jälen, märkä : märän -tyyppisen edustuksen kannalla, kun taas monissa länsimurteissa on jälki : jäljet, märkä : märjän ~ mä(r)rään -tyyppistä astevaihtelua. Kymenlaaksossa sanotaan siis esimerkiksi polut, ulos, näläs(sä), jalat, ei kule, järestäh ’järjestään’, sarat, käret ’kärjet’, särenkutu, karus.
  • Käytetään poikien- tai poikiin-tyyppisiä monikon genetiivejä (lännempänä yleensä poikain tai poikaan), esimerkiksi kylien välil, keihähien kans, poikiin kaa ’poikien kanssa’, kyläläisiin miälest.
  • Pääpainollisen tavun jälkeinen p on säilynyt indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muodoissa, esimerkiksi saap ’saa’, voip, tuap, lyäp, käyp, viep, uip. Tässäkin on kysymys itämurteiden vaikutuksesta.
  • Omistusliitteinen partitiivi on -ja/-jä-päätteinen, esimerkiksi jokahiin omajaa ’omaansa’, min jalkajain pakottaa, isäjäh hautas, pesänpaikkajaa, emäjää, syättää poikajaa, ommaa syntymäjjäin.
  • Kymenlaakson murteissa on yksinomaisena läntinen kuulee, käskee -tyyppi, mutta välittömästi itään mennessä – jo Luumäellä, Ylämaassa ja Säkkijärvellä – alkaa kuuloo, käsköö -tyypin alue.
  • Käytetään eksessiivinä tunnettua sijamuotoa, erosijaa, jonka Elias Lönnrot olisi halunnut suomen kirjakieleenkin; esimerkiksi kotonta ~ kotoont(a), ulkonta ~ ulkoont(a), takant(a) ~ takaant(a), kaukaant(a), luonta, siint(ä) ~ sintä, kaukempaant, likempäänt(ä), ylempäänt, ulempaant, täältempäänt. Tällaisen paikkaan liittyvän käytön lisäksi eksessiivi voi paikoin viitata toimesta tai tilasta eroon; esimerkiksi Iit Se tul Pärhäst piikant (= piian ammatista) sih emännäks; Viekäi pois toi tost vastuksint; Vla läks opettajaant täält pois; läks kauppiahaant, viekä kamppehenna ulos rojuunt ja vastuksiint; Tyt minä hylkään koko miehe seprantan pois.

Sivu 1 2 3